Toimiva liikennejärjestelmä on maamme kokonaiskehityksen kannalta olennainen asia. Liikenteen väyläverkko on vientivetoisen maamme elinehto. Liikenneväylät kärsivät tällä hetkellä lähes 2,5 mrd euron korjausvelasta, josta puolet kohdistuu meidän tiestöömme.

Sen lisäksi, että tiestöllä ja väyläverkolla on merkitys meidän elinkeinoelämällemme, on liikenteen sujumisella meidän kaikkien arkeen oma merkityksensä. Kuinka pääsemme aamulla töihin ja meidän lapsemme kouluun? Kuinka maatilojen rehukuljetukset toimivat ajallaan ja toimivatko öljykuljetukset niin, että eläinten olot säilyvät hyvinä. Saadaanko maito ajallaan edelleen jalostettavaksi? Teiden kunto ja varsinkin niiden talvihoito ovat olleet meille lähes jokapäiväinen huolen- ja vihastuksen aihe. Puhumattakaan nyt edellä olevasta ”rospuuttokaudesta”, jota jo pelonsekaisin tuntein odotetaan.

Seuraavan eduskunnan on siis laitettava tiet kuntoon. Se edellyttää miljardin euron vuotuista lisärahoitusta tieverkolle. Kilpailukykyisen kansantalouden perusta ovat toimivat, ennustettavat ja turvalliset tieyhteydet. Huonokuntoisesta tiestöstä kärsivät kaikki, myös elinkeinoelämä ja ympäristö. Hyväkuntoinen, nykyaikainen tie on myös ympäristöteko, sillä esim. loskainen hoitamaton tie aiheuttaa n. 50 % lisäyksen polttoaineen kulutukseen.

Miljardi olisi lisättävä niin, että saisimme 300 miljoonaa euroa pysyvästi lisää perustienpidon rahoitustasoon, jolloin kokonaissumma olisi  850 miljoonaan euroa vuodessa. Tiestön korjausvelan poistamiseen vuosille 2020 – 2024 lisättäisiin 300 miljoonaa euroa ja 400 miljoonaa euroa pysyvänä tasokorotuksena tiestön kehittämisinvestointeihin.

Kansalaisten liikkuminen ja elinkeinoelämä ovat tieverkon varassa. Tavaratonneistamme 86 prosenttia kuljetetaan maanteitse, ja liikennemäärät ovat kasvussa. Tiestö on teollisuuden tuotantolinjojen jatke, jonka häiriötön toiminta on osa suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Meidän maakunnallemme tärkeän maatalouden- ja elintarviketeollisuuden tulevaisuudelle tiestöjen kunnon merkitys on olennainen.

Kyse on siis arjen sujuvuudesta, liikenteen turvallisuudesta, elinkeinoelämän tarpeista sekä myös ympäristöystävällisyydestä ja ennen kaikkea meidän kansalaisten perusoikeudesta asua, elää ja yrittää siellä, missä sydän ja kotipesä on.