Minulle järjestyksessään toisten eduskuntavaalien kampanjointi on osaltani alkamassa. Viime vaalit käytiin sote-teemoilla ja niin käydään nämä vaalitkin. Siksikin on ehkä hyvä kirjoittaa ensimmäinen kirjoitukseni sote-teemasta.

Olen toiminut oman 84-vuotiaan alzheimeria sairastavan äitini omaishoitaja vuodesta 2011 näihin päiviin saakka. Olen saanut omakohtaisesti kokea, kuinka palvelutarve kotona on hiljalleen lisääntynyt. Säännölliset intervallijaksot ovat olleet minulle välttämättömiä, ja viime vuosina olemme tarvinneet myös kotihoidon säännöllistä apua.

Olen oppinut arvostamaan näiden kotihoidon parissa työskentelevien ihmisten työpanosta. He menevät kohteesta toiseen ilmenneen hoidon tarpeen mukaan, eivätkä he koskaan tiedä varmasti, mikä heitä kohteessa odottaa. Asiakkaan kotona jo fyysiset puitteet poikkeavat toisistaan eivätkä työskentelyolosuhteet ole aina ergonomian oppikirjoista.

Asiakkaan vointi sekä hoitoon ja huolehtimiseen suhtautuminen vaihtelevat, eikä asiakasta oikein voi jättää puolitiehenkään. Vaikea on painaa ovi kiinni, kun tietää asiakkaan kaipaavan vielä seuraa. Silti pitäisi pystyä pitämään kiinni aikatauluista, että ehtisi kaikki asiakkaat päivän aikana huolehtimaan.

Mistä löydämme jatkossa nämä tärkeää työtänsä omaishoitajien apuna tekevät arvokkaat käsiparit? Kuinka kohtaamme lisääntyvän palvelutarpeen? Kuinka pystymme omaishoitajia tukemaan, että he jaksavat omassa roolissaan?

On monia avoimia kysymyksiä eikä kaikkiin ole aina vastausta, mutta vaihtoehtoisia tapoja huolehtia palvelutarpeen lisääntymisestä meillä täytyy olla. Haluammehan, että kaikilla on oikeus hyvään hoitoon ja hoivaan. Pidetään huoli myös ikäihmisten kotipesistä!